sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Kotona

Kaiken kaikkiaan matkani sujui hyvin. Niin kuin arvelinkin etukäteen minut otettiin ystävällisesti joukkoon mukaan koulussa ja lapset olivat tottakai, matkani kohokohta. En ymmärtänyt usein lainkaan heidän kiihkeästä selityksestään mitään mutta kehonkielellä voi pelastaa paljon. Jos välitunnilla tuli erimielisyyttä ja siitä tultiin minulle kertomaan, yritin selvittää asiaa. Jos asia ei selvinnyt,  otin molempien väärinymmärrettyjen käsistä kiinni, laitoin ne lujasti yhteen ja sanoin "amigos". Tämähän jo viritti iloisen hymyn molempien pienille kasvoille ja taas jatkettiin matkaa.

Kiitän kaikkia jotka mahdollistivat matkani. Kiitos Erasmus, Turun Kristillinen Opisto, siellä Niina-ope ja anteeksi äikänope Anu  lukuisat kielioppivirheet. 

Kiitos tukijoukoille kannustuksesta ja suuresta antamastanne tuesta. Iso Kiitos ihan kaikille. 

En vaihtaisi tätä mieleenpainuvaa matkaani mihinkään.

Hyvää Kevättä kaikille.


Kaikki hyvä loppuu aikanaan

ja niin tämäkin reissu.
Suomi keksejä vein  mennessäni kouluun opettajille. Viimeisenä päivänä tarjosin lapsille lakritsia.  He eivät tykänneet  siitä lainkaan mutta sen sijaan suklaasta pidettiin kovasti. Onneksi olin mennessä ostanut koneesta suklaalevyn.







Johanna Kurkelan sanoin;  Lapsia  jää  iso ikävä!       
      

La primavera está aquí.

Viimeinen viikko

Jonna ja Maca ope  odottelevat toukkien kasvamista.
oli taas tietysti täynnä ohjelmaa. Siihen sisältyi  normaali opetusjuttuja kuten numeroiden ja kirjainten oppimista, värittämistä  ja maalaamista. Englantia opittiin taas leikin ja tanssin avulla. Mutta kirsikkana kakussa nähtiin taas  vierailijoita koululla. Talon ulkopuolelta saapui ryhmä pitämään kemian tuntia.

Torstaina saapui kouluun ambulanssi johon lapset saivat tutustua. Teimme etukäteen päähineet tätä varten ja vierailun jälkeen jaettiin vielä kaikille  kertakäyttömyssy ja laastari muistoksi vierailusta.

Tulevat picassot
Ps koulu sai taas kaksi uutta tyttöä Suomesta . He sijoittuivat  tällä kertaa viisivuotiaiden luokkiin.
Tutustutaan ambulanssi kalustoon.

experiments
Paikallinen ambulanssi

m niinkuin mariposa

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

3 viikkoa

on takana päin. Vietän viimeistä kokonaista viikonloppua täällä sillä ensi lauantaina on lento takaisin Suomeen. On sunnuntai ja vaikka ilta on pitkällä ja kello yli kahdeksan, paistaa aurinko vielä lämpimästi . On ollut aivan niin upea päivä kuin voi olla.

Teimme tänään Ullan kanssa samanlaisen kävelyretken Los Pacosiin kuin teimme matkani alussa. Ympyrä  siis sulkeutuu.  Minulla on  sellainen olo kuin olisin tullut tänne eilen, niin nopeasti aika on vierinyt eteenpäin. Ulla ja Heli lähtevät huomenna kotiin oltuaan 8 viikkoa täällä työssäoppimassa. Kyllä on haikeat tunnelmat.

Toiset lähtee, toiset tulee. Koululleni saapui viikko sitten Suomesta kaksi uutta työssäoppijaa. He kummatkin sijoittuivat kolmevuotiaiden luokkiin. 

Tapasimme perjantaina kaikki toisemme jotka olemme täällä työssäoppijoina tällä hetkellä. Mukana oli siis porukkaa ympäri Suomen. 

Olen viihtynyt koulussa hyvin, siellä aina sattuu ja tapahtuu. Lauantaina näin televisiosta ohjelman jossa oli kuvattu meidän koulua. Olihan DIA DEL LIBRO. Toinen aihe näytti käsittelevän isompien luokkien Olympialaisia. Kyllähän meitä kuvattiin päivänä  jolloin paloauto kävi mutta sitä ohjelman pätkää en ole sattunut näkemään.

Täällä monet tapaamani suomalaiset ovat lähdössä kotimaahan kesän ajaksi. He tulevat sitten syksymmällä takaisin. Olisikohan täällä töitä koulunkäyntiohjaajalle, mitä arvelette?
Nyt lepäämään  jotta saan nauttia viimeisestä viikostani Valdelecrin koulussa, suloisten neljävuotiaiden seurassa.


Vielä kerran toukasta ja oodi keväälle

Pitkä toukka mutkittelee jumppasaliin liikkumaan.
Eräänä päivänä kouluun saapui oppilaan mama ja toisen oppilaan abuela. He auttoivat lapsia tekemään syötävät toukat.
Kevätlaulu lauletaan aina välitunnin jälkeen kun lapset seisovat jonoissaan, ennen sisälle siirtymistä.
Opettajakin tykkäsi että niistä tuli hyvät.
Munakennoista saa hienoja toukkia.

Kuvia

Läsnäolijat
Lämpöä n 20 astetta
Valdelecrin koulun logo
Tervetuloa kouluun lapset
Varsinkin alkuviikosta on lapsilla paljon asiaa kerrottavana. Tällöin on myös otollinen hetki oppimiseen. Tässä käydään läpi värejä.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Perjantaina

koulussa kävi poliisi. Ensin luokassa vieraili siviiliasusteinen poliisi kertomassa työstään. Sitten siirryttiin pihalle ihailemaan poliisiautoa jonne sai mennä myös sisälle. Joku ehti puhumaan auton kaiuttimeenkin. Siniset hälytysvalot olivat päällä ja kolme virka-asuista poliisia vastasivat kysymyksiin.
Lapset saivat luokittain tutustua poliisiautoon ja -moottoripyörään


 Don Quijote de la Mancha

By the way keskiviikko iltana kävimme Uman kaa Aurinkorannikon matkaopaskoulun järjestämällä retkellä Benalmadenan Costassa. Opaskokelaiden johdatuksella menimme koko retkikunta  Parque de la Palomaan, lintupuistoon jossa sijaitsee myös valtava kaktuspuisto. Menimme junalla ja palasimme bussilla ja  ilta oli oikein mukava.
Valtava määrä kaktuksia, vapaana käyskenteleviä kukkoja, bambuja, valeorkideapuita ym,ym.

Palokunta, poliisi ja tuulimyllyjä

Eräänä päivänä tuli kouluun vierailemaan palokunta. Ettekä voi uskoa sitä ilon ja melun määrää
joka siitä aiheutui. Kaikki n 140-150  lasta huusivat täysillä bomberos, bomberos varmaan vartin ajan kun palomiehet olivat ilmestyneet autoineen  koulun pihalle  . Lapset olivat palaamassa välitunnilta sisälle. No kyllä maailmaan ääntä mahtuu, tai ainakin tämän koulun pihalle. Opettajat osallistuivat ilonpitoon.


Pienet oppilaamme  saivat infoa paloturvallisuudesta

Bomberos Fuengirola
Lapset pääsivät paloauton sisällekin käymään
l
Palomiehet esittelivät kalustoa

torstai 21. huhtikuuta 2016

Aula del cielo

Viime viikolla eräänä aamuna kouluun oli ilmestynyt tällainen:


 
Kiertävä planetaario





        
Lapset saivat opetusta aurinkokunnasta  ja  tähdistöstä todella mielenkiintoisella ja havainnollistavalla tavalla. Toki pitää mainita että osallistuminen maksoi lapsille muutaman euron. He osallistuivat opetukseen luokka kerrallaan. Hauskaa että minäkin pääsin osalliseksi tapahtumasta. 

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Turvallisuus ennen kaikkea

jOS OLET SOPINUT  TAPAAMISESTA, TERVETULOA!
Koulun alue on aidattu.


ja  portti suljettu sähkölukolla

Isompien koululaisten piha

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Toinen kokonainen viikonloppu

sujui hyvin. Perjantaina otin töiden jälkeen ihan eka kerran kunnolla aurinkoa, parvekkeella kylläkin. Oli ihana, kerrankin  tuuleton ilta. Lauantaina Fuengirola reissuni jälkeen jatkoin auringon palvontaa tällä kertaa hotellin uima-altaalla. Fuengirolaan huruttelin bussilla koska sieltä löytää lauantaisin aivan mahdottoman ison ulkoilma kirppiksen. Ostin tuoretta mangoa, avokadoja sekä vihreää parsaa mm. Niin ja tietenkin lilan euron maksavan huivin.

Sunnuntaina hyppäsimme Samuelin kanssa Malagaan suuntaavaan junaan. Pakkohan sitä oli käydä  katsomassa Pablon tauluja kun täällä ollaan. Aivan ihana paikka tuo Malaga. Käveleminen kyllä otti voimille joten illalla voi sanoa olevansa väsynyt mutta onnellinen.


Kuvia

Luokkani jossa työskentelen 4 A
Valdereclin koulua 
Luokka aamulla. Soile on ehtinyt jo nostaa säleiköt ikkunoiden edestä jotta aurinko saa paistaa sisään.
Kun lapset tulevat he laskevat tuolit pöydiltä itse.

Aamuisin

Olenko jo kertonut että aamuisin koulussa soi musiikki. Kaunis musiikki raikuu  aika kovalla volyymilla  koulun isoilla käytävillä, esimerkiksi Vivaldin Kevät. Kun lapset tulevat aamuisin koulun pihalle he asettuvat luokittain riviin koulun portaiden eteen. Lapsia saattaneet vanhemmat  jäävät vielä  keltaiseksi maalattujen aitojen taakse vilkuttamaan lapsilleen. He seuraavat omiaan katseellaan kun opettajat suukottelevat lapset tervetulleiksi kouluun. Luokat siirtyvät vuorollaan opettajiensa johdolla sisälle, tällöin musiikki vielä soi lujaa mutta hiljenee pikku hiljaa kunnes lopulta vaimenee kokonaan.

Tämä kaikki teki suuren vaikutuksen minuun. Iloinen puheensorina kuuluu kun opettajat ja muu henkilökunta tervehtivät aamuisin toisiaan. Vaikka en ymmärrä sanoja aistin ilmapiirin, eleet ja ilmeet. Ne kertovat välittämisestä. Pienten puolen vastaava opettaja kysyi eräänä päivänä olenko tyytyväinen? Vastasin olevani erittäin onnellinen. Hän puolestaan kertoi olevansa onnellinen jos minäkin olen!

Taisin aiemmin jo mainita että jotkut lapset on tuotu jo ennen tätä kouluun aamukerhoon. Monitorat eli ohjaajat valvovat lapsia lukitulla pihalla, heitä näkyy useita työssä aamuisin. Luokassa ei kuitenkaan ole vakinaista ohjaajaa, ei ainakaan minun luokassani. Vain sellainen ohjaaja joka tarvittaessa jakaa aikaansa eri luokkien kesken. Opettajani on siis ainoa aikuinen vakituisesti luokassaan. Toki erityisopettajat vievät pienryhmiin oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevia lapsukaisia aina välillä päivän mittaan.
















perjantai 15. huhtikuuta 2016

Kaksi viikkoa takanapäin

Kaksi viikkoa on  nyt takanapäin. Koulussa kaikki on hyvin. Vanhin poikani tuli Itävallasta maanantaina. Hän halusi tulla tapaamaan minua koska emme ole nähneet aikoihin.

Olen myös vaihtanut asuntoa Nuriasolissa. Nyt saan nauttia iltaisin auringosta. Murhetta  aiheuttaa vain  se, että kierrätys täällä  on aivan alkutekijöissään. Jos ymmärsin oikein vain lasi kierrätetään erikseen. Lukuisat muoviset vesipullot joita paikallisetkin käyttävät,  laitetaan juomatölkkien kanssa samaan jätesastiaan. Orgaaninen jäte voidaan laittaa eri astiaan mutta ainakin turistit vievät  ne sinne hajoamattomissa muovipusseissaan. Tämä saarna siis maallikon näkökulmasta, virallista tietoa minulla ei ole ko asiasta.    

torstai 14. huhtikuuta 2016

Kuvia

suomalainen Espanjassa
Tuolta se tuli ja tuonne se meni, tuolta jostain se löytyy.
Hepat koulutien varrella

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Ensimmäinen viikko takana

Hola, nyt on siis viikko mennyt. Yritän saada jotain kuvaakin tänne jatkossa, sehän kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa. Torstai-iltana olin hartiahieronnassa  erään suomalaisen yrittäjän  fysikaalisessa hoitolaitoksessa. Täällähän suomalaisia riittää ja monet ovat työllistäneet itse itsensä. Hoito auttoi vähän selkäkipuihin ja kävely tuli  hieman helpommaksi. Samana iltana hypättiin vielä Uman (uusi ystäväni) kaa bussiin ja menimme kirjastoon. Nimittäin biblioteca Miguel de Cervantes nimisessä  paikassa järjestettiin espanjalais-suomalainen runoilta. Runoilijat esittivät omaa tuotantoaan ja välillä soi viulumusiikki. Mukana oli mm suomalainen Erkki Vepsäläinen lausumassa omia runojaan.   Kirjaston vieressä oli ihana, rauhallinen puisto.

On lauantai ja lähden nyt katsomaan muotinäytöstä. Kerron sitten myöhemmin millaista siellä oli.

Myöhemmin..

 No siellähän oli oikein mukavaa, solmimme Uman kanssa uusia  tuttavuuksia ja nautimme kuohuviiniä ja mansikoita.  Vaatteet olivat  käytettyjä mutta kuin uusia. Palvelu toimii siis second hand periaatteella. Näytös sai kivasti yleisöä  ja vaatteetkin tulivat paremmin esiin "mallien "päällä. Itsekin ostin valkoisen  uuden vanhan puseron, hinta viisi euroa.

Sunnuntai meni pyykinpesuun ja lepäilemiseen. Aika tuulinen päivä oli ja huomenna maanantaina luvattu kuulemma sadetta. Huomenna tapaan uuden tuttavuuden Jyväskylästä. Nyt nukkumaan että jaksaa aamulla kävellä reippaana kouluun.  Buenas noches! 

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kolme päivää takana

Hola, täällä ollaan vieläkin. Päivät menevät  kivasti. Lapset ovat ihania, aikuiset ystävällisiä. Lapset opettelevat numeroita yhdestä viiteen, vokaaleja jne. Kaikki nivoutuu tuohon perhosen toukan hahmoon jonka ympärille oppiminen liitetään. Oppiminen tapahtuu leikin avulla. Välillä opettaja lukee aiheeseen liittyviä kuvakirjoja, välillä lapset saavat itse tehdä ja askarrella eri tavoin.
 
Aamulla jaetaan tehtävät; pääjärjestäjän lisäksi jokaisessa pöydässä on  vastaava. Pöytiä on neljä. Lapset saavat otsaansa tähden tai sinisen, vihreän tai hopeisen ympyrätarran. Muistatte varmaan että tuon hopeisen ympyrän saaja on myös koko ryhmän järjestäjä. Lasten ilmeet ovat valtavan iloisia  kun he saavat noita luottotehtäviä. He kantavat vastuunsa pienistä askareistaan todella ylpeinä ja reippaina.

Välitunnit ovat vauhdikkaita. Pienet lapset ovat omalla pihallaan ja isot omallaan. Ihmeen vähän tulee haavereita vaikka pikkuiset juoksevat täyttä vauhtia katetulla pihalla. He ovat kai jo tottuneet siihen. On vain siis yksi välitunti joka on ruokatauon jälkeen. Ja ruokataukohan piti sisällään pienten eväiden syöntiä. Ne lapset jotka jäävät koulun loppumisen eli siis klo 14 jälkeen koululle iltapäiväkerhoon, menevät ohjaajien mukana syömään lounasta. Lounas on maksullinen.

Koulun piha on muuten tyhjä, siellä ei ole keinuja tai muuta välineistöä. Hyvin puolituntinen happihyppy tästä huolimatta sujuu ja ainakin tänään aurinkokin lämmitti meitä mukavasti.
 
Tänään lapsilla oli myös englannin tuokio. Lauloimme leipurista ja kakuista, nam.

  

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Eka päivä koulussa

Jatkoa eiliseltä sunnuntailta 3.4.2016

Tapasin Ulla-Maijan ja Helin jotka ovat työssäoppimassa La Casìta Martín Guarderiassa. Paikka on yksityinen päiväkoti jossa on  myös  eläimiä kuten aasi, kanoja jne ,maatila siis  keskellä kaupunkia. Hienoa vai mitä?

Kävelimme kilometri tolkulla, meren rannalle, ruokapaikkaan ja lopulta vielä tulevaan opinahjooni. Jalat olivat aika väsyneet mutta onneksi paluumatka taittui hieman nopeammin. Saimme nimittäin eräältä iäkkäältä suomalaiselta herrasmieheltä  neuvon käyttää oikopolkua hotellille palatessa.Se lyhensi matkaa huomattavasti. Haasteena sattui kuitenkin olemaan muutama hevonen polun varrella. Vähän jännitti ohittaa niitä sillä niiden liekanarut tuntuivat olevan aika pitkät..

Nuriasoliin palatessa keitimme vielä iltakahvit ja voimme todeta päivän onnistuneen hyvin.



Ensimmäinen työpäivä


Tapasimme Jonnan  kanssa aamulla  klo 8.30 C.E.I.P. Valdelecrin Colegio publicon pihalla. Aamu oli kovin pimeä, mutta päivä valkenee nopeasti. Tämä päivä on kuitenkin ollut hyvin pilvinen asteita vain +16. Päivällä myös satoi ja nytkin sataa  parasta aikaa ( klo 18 ).

 Koululla pääsin neljävuotiaiden ryhmään jossa saan olla nähtävästi koko työssäoppimisen ajanjaksoni. Opettaja on nuori nainen jolla itselläänkin ihana pieni kolmevuotias tytär joka on  luonnollisesti oppimassa 3-vuotiaiden ryhmässä.

Päivään mahtui paljon kuten värittämistä, puuvärein sekä sormivärein. Lapset askartelivat muovailuvahalla. Katsoimme elokuvia "ahmattimaisesta toukasta", mikä olikin  päivän teema . Lapsilla oli ruokatauko eli eväiden syöntiä ja sen jälkeen vapaata leikkiä. Ulos emme menneet tänään lainkaan pienen sateen takia.

Oli ilo seurata miten hienosti lapset osasivat käyttäytyä. Hopeatarra otsassa erotti päivän järjestäjän muista lapsista. Hän  hoiteli omia pieniä velvollisuuksiaan koko ryhmässä, kuten nestesaippuan jakamisen kaikille ennen käsienpesua. Lapsia on ryhmässä 25. Osa lapsista käyttää koulupukua mutta se ei ole pakollista.
Koulu on todella iso, lapsia on noin 500. Infantil puolella jossa 3-, 4-, ja 5-vuotiaat pienet lapset käyvät koulua on myös rinnakkaisluokkia. Pakollinen oppivelvollisuus alkaa vasta 6-vuotiaana ja tässä  koulussa  käydään koulua  aina kuudenteen luokkaan asti.

Päivä loppui ihanasti; opettaja laittoi pianomusiikin soimaan, taustalla kuului veden solinaa. Pieni järjestäjä kulki jokaisen lapsen luona ja siveli niskaan ja kämmenselkään kuivalla  pienellä vesivärisudillaan. Hetki oli rauhallinen ja liikuttava.


Ps. hevoset antoivat minun kulkea polkuani edelleen rauhassa, hyvä niin.








sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Täällä ollaan Fuengerolassa. Saavuin yöllä, paikallista aikaa puolenyön jälkeen, Malagan lentokentälle. Lentopelkoiselle matka oli haasteellinen. Tuntui kuin kone olisi laskenut kumparemäkeä, niin huonot sääolosuhteet olivat.  Myöskään lentoemojen useat kuulutukset huonosta "ajokelistä" eivät lisänneet luottamusta matkan perillepääsyyn. Mutta niin tai näin, perille päästiin.

Sain vielä kyydin lentokentältä kotiin  koska tutorini Jonnan ystävä  oli lupautunut hakemaan minut kentältä. Kiitos Sirkka!

Hoidettuani yöllä nämä nettiyhteydet ulkomaailmaan hotellin kanssa,  pääsin lopulta nukkumaan kahden aikoihin .

Huoneistoni sijaitsee vilkkaan kadun varrella ja vaikka asun kahdeksannessa kerroksessa tuntuu liikenteen melu kovana. Korvatulpat tulivat siis sittenkin tarpeeseen.

Tämän päivän tärkein ohjelma on löytää tie huomiseen työpaikkaan. Valdelecrin Colegio publico odottaa aamulla innokasta koulunkäynninohjaaja opiskelijaansa. 






Vihdoin perillä.