Kaiken kaikkiaan matkani sujui hyvin. Niin kuin arvelinkin etukäteen minut otettiin ystävällisesti joukkoon mukaan koulussa ja lapset olivat tottakai, matkani kohokohta. En ymmärtänyt usein lainkaan heidän kiihkeästä selityksestään mitään mutta kehonkielellä voi pelastaa paljon. Jos välitunnilla tuli erimielisyyttä ja siitä tultiin minulle kertomaan, yritin selvittää asiaa. Jos asia ei selvinnyt, otin molempien väärinymmärrettyjen käsistä kiinni, laitoin ne lujasti yhteen ja sanoin "amigos". Tämähän jo viritti iloisen hymyn molempien pienille kasvoille ja taas jatkettiin matkaa.
Kiitän kaikkia jotka mahdollistivat matkani. Kiitos Erasmus, Turun Kristillinen Opisto, siellä Niina-ope ja anteeksi äikänope Anu lukuisat kielioppivirheet.
Kiitos tukijoukoille kannustuksesta ja suuresta antamastanne tuesta. Iso Kiitos ihan kaikille.
En vaihtaisi tätä mieleenpainuvaa matkaani mihinkään.
Hyvää Kevättä kaikille.
sunnuntai 1. toukokuuta 2016
Kaikki hyvä loppuu aikanaan
ja niin tämäkin reissu.
Johanna Kurkelan sanoin; Lapsia jää iso ikävä! |
La primavera está aquí. |
Viimeinen viikko
Jonna ja Maca ope odottelevat toukkien kasvamista. |
Torstaina saapui kouluun ambulanssi johon lapset saivat tutustua. Teimme etukäteen päähineet tätä varten ja vierailun jälkeen jaettiin vielä kaikille kertakäyttömyssy ja laastari muistoksi vierailusta.
Tulevat picassot |
Tutustutaan ambulanssi kalustoon. |
experiments |
|
m niinkuin mariposa |
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
3 viikkoa
on takana päin. Vietän viimeistä kokonaista viikonloppua täällä sillä ensi lauantaina on lento takaisin Suomeen. On sunnuntai ja vaikka ilta on pitkällä ja kello yli kahdeksan, paistaa aurinko vielä lämpimästi . On ollut aivan niin upea päivä kuin voi olla.
Teimme tänään Ullan kanssa samanlaisen kävelyretken Los Pacosiin kuin teimme matkani alussa. Ympyrä siis sulkeutuu. Minulla on sellainen olo kuin olisin tullut tänne eilen, niin nopeasti aika on vierinyt eteenpäin. Ulla ja Heli lähtevät huomenna kotiin oltuaan 8 viikkoa täällä työssäoppimassa. Kyllä on haikeat tunnelmat.
Toiset lähtee, toiset tulee. Koululleni saapui viikko sitten Suomesta kaksi uutta työssäoppijaa. He kummatkin sijoittuivat kolmevuotiaiden luokkiin.
Tapasimme perjantaina kaikki toisemme jotka olemme täällä työssäoppijoina tällä hetkellä. Mukana oli siis porukkaa ympäri Suomen.
Olen viihtynyt koulussa hyvin, siellä aina sattuu ja tapahtuu. Lauantaina näin televisiosta ohjelman jossa oli kuvattu meidän koulua. Olihan DIA DEL LIBRO. Toinen aihe näytti käsittelevän isompien luokkien Olympialaisia. Kyllähän meitä kuvattiin päivänä jolloin paloauto kävi mutta sitä ohjelman pätkää en ole sattunut näkemään.
Täällä monet tapaamani suomalaiset ovat lähdössä kotimaahan kesän ajaksi. He tulevat sitten syksymmällä takaisin. Olisikohan täällä töitä koulunkäyntiohjaajalle, mitä arvelette?
Nyt lepäämään jotta saan nauttia viimeisestä viikostani Valdelecrin koulussa, suloisten neljävuotiaiden seurassa.
Teimme tänään Ullan kanssa samanlaisen kävelyretken Los Pacosiin kuin teimme matkani alussa. Ympyrä siis sulkeutuu. Minulla on sellainen olo kuin olisin tullut tänne eilen, niin nopeasti aika on vierinyt eteenpäin. Ulla ja Heli lähtevät huomenna kotiin oltuaan 8 viikkoa täällä työssäoppimassa. Kyllä on haikeat tunnelmat.
Toiset lähtee, toiset tulee. Koululleni saapui viikko sitten Suomesta kaksi uutta työssäoppijaa. He kummatkin sijoittuivat kolmevuotiaiden luokkiin.
Tapasimme perjantaina kaikki toisemme jotka olemme täällä työssäoppijoina tällä hetkellä. Mukana oli siis porukkaa ympäri Suomen.
Olen viihtynyt koulussa hyvin, siellä aina sattuu ja tapahtuu. Lauantaina näin televisiosta ohjelman jossa oli kuvattu meidän koulua. Olihan DIA DEL LIBRO. Toinen aihe näytti käsittelevän isompien luokkien Olympialaisia. Kyllähän meitä kuvattiin päivänä jolloin paloauto kävi mutta sitä ohjelman pätkää en ole sattunut näkemään.
Täällä monet tapaamani suomalaiset ovat lähdössä kotimaahan kesän ajaksi. He tulevat sitten syksymmällä takaisin. Olisikohan täällä töitä koulunkäyntiohjaajalle, mitä arvelette?
Nyt lepäämään jotta saan nauttia viimeisestä viikostani Valdelecrin koulussa, suloisten neljävuotiaiden seurassa.
Vielä kerran toukasta ja oodi keväälle
Pitkä toukka mutkittelee jumppasaliin liikkumaan. |
Eräänä päivänä kouluun saapui oppilaan mama ja toisen oppilaan abuela. He auttoivat lapsia tekemään syötävät toukat. |
Kevätlaulu lauletaan aina välitunnin jälkeen kun lapset seisovat jonoissaan, ennen sisälle siirtymistä. |
Opettajakin tykkäsi että niistä tuli hyvät. |
Munakennoista saa hienoja toukkia. |
Kuvia
lauantai 23. huhtikuuta 2016
Perjantaina
koulussa kävi poliisi. Ensin luokassa vieraili siviiliasusteinen poliisi kertomassa työstään. Sitten siirryttiin pihalle ihailemaan poliisiautoa jonne sai mennä myös sisälle. Joku ehti puhumaan auton kaiuttimeenkin. Siniset hälytysvalot olivat päällä ja kolme virka-asuista poliisia vastasivat kysymyksiin.
By the way keskiviikko iltana kävimme Uman kaa Aurinkorannikon matkaopaskoulun järjestämällä retkellä Benalmadenan Costassa. Opaskokelaiden johdatuksella menimme koko retkikunta Parque de la Palomaan, lintupuistoon jossa sijaitsee myös valtava kaktuspuisto. Menimme junalla ja palasimme bussilla ja ilta oli oikein mukava.
Lapset saivat luokittain tutustua poliisiautoon ja -moottoripyörään |
Don Quijote de la Mancha |
Valtava määrä kaktuksia, vapaana käyskenteleviä kukkoja, bambuja, valeorkideapuita ym,ym. |
Palokunta, poliisi ja tuulimyllyjä
Eräänä päivänä tuli kouluun vierailemaan palokunta. Ettekä voi uskoa sitä ilon ja melun määrää
joka siitä aiheutui. Kaikki n 140-150 lasta huusivat täysillä bomberos, bomberos varmaan vartin ajan kun palomiehet olivat ilmestyneet autoineen koulun pihalle . Lapset olivat palaamassa välitunnilta sisälle. No kyllä maailmaan ääntä mahtuu, tai ainakin tämän koulun pihalle. Opettajat osallistuivat ilonpitoon.
l
Pienet oppilaamme saivat infoa paloturvallisuudesta |
Bomberos Fuengirola |
Lapset pääsivät paloauton sisällekin käymään |
Palomiehet esittelivät kalustoa |
torstai 21. huhtikuuta 2016
Aula del cielo
Viime viikolla eräänä aamuna kouluun oli ilmestynyt tällainen:
tiistai 19. huhtikuuta 2016
Turvallisuus ennen kaikkea
maanantai 18. huhtikuuta 2016
Toinen kokonainen viikonloppu
sujui hyvin. Perjantaina otin töiden jälkeen ihan eka kerran kunnolla aurinkoa, parvekkeella kylläkin. Oli ihana, kerrankin tuuleton ilta. Lauantaina Fuengirola reissuni jälkeen jatkoin auringon palvontaa tällä kertaa hotellin uima-altaalla. Fuengirolaan huruttelin bussilla koska sieltä löytää lauantaisin aivan mahdottoman ison ulkoilma kirppiksen. Ostin tuoretta mangoa, avokadoja sekä vihreää parsaa mm. Niin ja tietenkin lilan euron maksavan huivin.
Sunnuntaina hyppäsimme Samuelin kanssa Malagaan suuntaavaan junaan. Pakkohan sitä oli käydä katsomassa Pablon tauluja kun täällä ollaan. Aivan ihana paikka tuo Malaga. Käveleminen kyllä otti voimille joten illalla voi sanoa olevansa väsynyt mutta onnellinen.
Sunnuntaina hyppäsimme Samuelin kanssa Malagaan suuntaavaan junaan. Pakkohan sitä oli käydä katsomassa Pablon tauluja kun täällä ollaan. Aivan ihana paikka tuo Malaga. Käveleminen kyllä otti voimille joten illalla voi sanoa olevansa väsynyt mutta onnellinen.
Kuvia
Aamuisin
Olenko jo kertonut että aamuisin koulussa soi musiikki. Kaunis musiikki raikuu aika kovalla volyymilla koulun isoilla käytävillä, esimerkiksi Vivaldin Kevät. Kun lapset tulevat aamuisin koulun pihalle he asettuvat luokittain riviin koulun portaiden eteen. Lapsia saattaneet vanhemmat jäävät vielä keltaiseksi maalattujen aitojen taakse vilkuttamaan lapsilleen. He seuraavat omiaan katseellaan kun opettajat suukottelevat lapset tervetulleiksi kouluun. Luokat siirtyvät vuorollaan opettajiensa johdolla sisälle, tällöin musiikki vielä soi lujaa mutta hiljenee pikku hiljaa kunnes lopulta vaimenee kokonaan.
Tämä kaikki teki suuren vaikutuksen minuun. Iloinen puheensorina kuuluu kun opettajat ja muu henkilökunta tervehtivät aamuisin toisiaan. Vaikka en ymmärrä sanoja aistin ilmapiirin, eleet ja ilmeet. Ne kertovat välittämisestä. Pienten puolen vastaava opettaja kysyi eräänä päivänä olenko tyytyväinen? Vastasin olevani erittäin onnellinen. Hän puolestaan kertoi olevansa onnellinen jos minäkin olen!
Taisin aiemmin jo mainita että jotkut lapset on tuotu jo ennen tätä kouluun aamukerhoon. Monitorat eli ohjaajat valvovat lapsia lukitulla pihalla, heitä näkyy useita työssä aamuisin. Luokassa ei kuitenkaan ole vakinaista ohjaajaa, ei ainakaan minun luokassani. Vain sellainen ohjaaja joka tarvittaessa jakaa aikaansa eri luokkien kesken. Opettajani on siis ainoa aikuinen vakituisesti luokassaan. Toki erityisopettajat vievät pienryhmiin oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevia lapsukaisia aina välillä päivän mittaan.
Tämä kaikki teki suuren vaikutuksen minuun. Iloinen puheensorina kuuluu kun opettajat ja muu henkilökunta tervehtivät aamuisin toisiaan. Vaikka en ymmärrä sanoja aistin ilmapiirin, eleet ja ilmeet. Ne kertovat välittämisestä. Pienten puolen vastaava opettaja kysyi eräänä päivänä olenko tyytyväinen? Vastasin olevani erittäin onnellinen. Hän puolestaan kertoi olevansa onnellinen jos minäkin olen!
Taisin aiemmin jo mainita että jotkut lapset on tuotu jo ennen tätä kouluun aamukerhoon. Monitorat eli ohjaajat valvovat lapsia lukitulla pihalla, heitä näkyy useita työssä aamuisin. Luokassa ei kuitenkaan ole vakinaista ohjaajaa, ei ainakaan minun luokassani. Vain sellainen ohjaaja joka tarvittaessa jakaa aikaansa eri luokkien kesken. Opettajani on siis ainoa aikuinen vakituisesti luokassaan. Toki erityisopettajat vievät pienryhmiin oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevia lapsukaisia aina välillä päivän mittaan.
perjantai 15. huhtikuuta 2016
Kaksi viikkoa takanapäin
Kaksi viikkoa on nyt takanapäin. Koulussa kaikki on hyvin. Vanhin poikani tuli Itävallasta maanantaina. Hän halusi tulla tapaamaan minua koska emme ole nähneet aikoihin.
Olen myös vaihtanut asuntoa Nuriasolissa. Nyt saan nauttia iltaisin auringosta. Murhetta aiheuttaa vain se, että kierrätys täällä on aivan alkutekijöissään. Jos ymmärsin oikein vain lasi kierrätetään erikseen. Lukuisat muoviset vesipullot joita paikallisetkin käyttävät, laitetaan juomatölkkien kanssa samaan jätesastiaan. Orgaaninen jäte voidaan laittaa eri astiaan mutta ainakin turistit vievät ne sinne hajoamattomissa muovipusseissaan. Tämä saarna siis maallikon näkökulmasta, virallista tietoa minulla ei ole ko asiasta.
Olen myös vaihtanut asuntoa Nuriasolissa. Nyt saan nauttia iltaisin auringosta. Murhetta aiheuttaa vain se, että kierrätys täällä on aivan alkutekijöissään. Jos ymmärsin oikein vain lasi kierrätetään erikseen. Lukuisat muoviset vesipullot joita paikallisetkin käyttävät, laitetaan juomatölkkien kanssa samaan jätesastiaan. Orgaaninen jäte voidaan laittaa eri astiaan mutta ainakin turistit vievät ne sinne hajoamattomissa muovipusseissaan. Tämä saarna siis maallikon näkökulmasta, virallista tietoa minulla ei ole ko asiasta.
torstai 14. huhtikuuta 2016
Kuvia
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
Ensimmäinen viikko takana
Hola, nyt on siis viikko mennyt. Yritän saada jotain kuvaakin tänne jatkossa, sehän kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa. Torstai-iltana olin hartiahieronnassa erään suomalaisen yrittäjän fysikaalisessa hoitolaitoksessa. Täällähän suomalaisia riittää ja monet ovat työllistäneet itse itsensä. Hoito auttoi vähän selkäkipuihin ja kävely tuli hieman helpommaksi. Samana iltana hypättiin vielä Uman (uusi ystäväni) kaa bussiin ja menimme kirjastoon. Nimittäin biblioteca Miguel de Cervantes nimisessä paikassa järjestettiin espanjalais-suomalainen runoilta. Runoilijat esittivät omaa tuotantoaan ja välillä soi viulumusiikki. Mukana oli mm suomalainen Erkki Vepsäläinen lausumassa omia runojaan. Kirjaston vieressä oli ihana, rauhallinen puisto.
On lauantai ja lähden nyt katsomaan muotinäytöstä. Kerron sitten myöhemmin millaista siellä oli.
Myöhemmin..
No siellähän oli oikein mukavaa, solmimme Uman kanssa uusia tuttavuuksia ja nautimme kuohuviiniä ja mansikoita. Vaatteet olivat käytettyjä mutta kuin uusia. Palvelu toimii siis second hand periaatteella. Näytös sai kivasti yleisöä ja vaatteetkin tulivat paremmin esiin "mallien "päällä. Itsekin ostin valkoisen uuden vanhan puseron, hinta viisi euroa.
Sunnuntai meni pyykinpesuun ja lepäilemiseen. Aika tuulinen päivä oli ja huomenna maanantaina luvattu kuulemma sadetta. Huomenna tapaan uuden tuttavuuden Jyväskylästä. Nyt nukkumaan että jaksaa aamulla kävellä reippaana kouluun. Buenas noches!
On lauantai ja lähden nyt katsomaan muotinäytöstä. Kerron sitten myöhemmin millaista siellä oli.
Myöhemmin..
No siellähän oli oikein mukavaa, solmimme Uman kanssa uusia tuttavuuksia ja nautimme kuohuviiniä ja mansikoita. Vaatteet olivat käytettyjä mutta kuin uusia. Palvelu toimii siis second hand periaatteella. Näytös sai kivasti yleisöä ja vaatteetkin tulivat paremmin esiin "mallien "päällä. Itsekin ostin valkoisen uuden vanhan puseron, hinta viisi euroa.
Sunnuntai meni pyykinpesuun ja lepäilemiseen. Aika tuulinen päivä oli ja huomenna maanantaina luvattu kuulemma sadetta. Huomenna tapaan uuden tuttavuuden Jyväskylästä. Nyt nukkumaan että jaksaa aamulla kävellä reippaana kouluun. Buenas noches!
keskiviikko 6. huhtikuuta 2016
Kolme päivää takana
Hola, täällä ollaan vieläkin. Päivät menevät kivasti. Lapset ovat ihania, aikuiset ystävällisiä. Lapset opettelevat numeroita yhdestä viiteen, vokaaleja jne. Kaikki nivoutuu tuohon perhosen toukan hahmoon jonka ympärille oppiminen liitetään. Oppiminen tapahtuu leikin avulla. Välillä opettaja lukee aiheeseen liittyviä kuvakirjoja, välillä lapset saavat itse tehdä ja askarrella eri tavoin.
Aamulla jaetaan tehtävät; pääjärjestäjän lisäksi jokaisessa pöydässä on vastaava. Pöytiä on neljä. Lapset saavat otsaansa tähden tai sinisen, vihreän tai hopeisen ympyrätarran. Muistatte varmaan että tuon hopeisen ympyrän saaja on myös koko ryhmän järjestäjä. Lasten ilmeet ovat valtavan iloisia kun he saavat noita luottotehtäviä. He kantavat vastuunsa pienistä askareistaan todella ylpeinä ja reippaina.
Välitunnit ovat vauhdikkaita. Pienet lapset ovat omalla pihallaan ja isot omallaan. Ihmeen vähän tulee haavereita vaikka pikkuiset juoksevat täyttä vauhtia katetulla pihalla. He ovat kai jo tottuneet siihen. On vain siis yksi välitunti joka on ruokatauon jälkeen. Ja ruokataukohan piti sisällään pienten eväiden syöntiä. Ne lapset jotka jäävät koulun loppumisen eli siis klo 14 jälkeen koululle iltapäiväkerhoon, menevät ohjaajien mukana syömään lounasta. Lounas on maksullinen.
Koulun piha on muuten tyhjä, siellä ei ole keinuja tai muuta välineistöä. Hyvin puolituntinen happihyppy tästä huolimatta sujuu ja ainakin tänään aurinkokin lämmitti meitä mukavasti.
Tänään lapsilla oli myös englannin tuokio. Lauloimme leipurista ja kakuista, nam.
Aamulla jaetaan tehtävät; pääjärjestäjän lisäksi jokaisessa pöydässä on vastaava. Pöytiä on neljä. Lapset saavat otsaansa tähden tai sinisen, vihreän tai hopeisen ympyrätarran. Muistatte varmaan että tuon hopeisen ympyrän saaja on myös koko ryhmän järjestäjä. Lasten ilmeet ovat valtavan iloisia kun he saavat noita luottotehtäviä. He kantavat vastuunsa pienistä askareistaan todella ylpeinä ja reippaina.
Välitunnit ovat vauhdikkaita. Pienet lapset ovat omalla pihallaan ja isot omallaan. Ihmeen vähän tulee haavereita vaikka pikkuiset juoksevat täyttä vauhtia katetulla pihalla. He ovat kai jo tottuneet siihen. On vain siis yksi välitunti joka on ruokatauon jälkeen. Ja ruokataukohan piti sisällään pienten eväiden syöntiä. Ne lapset jotka jäävät koulun loppumisen eli siis klo 14 jälkeen koululle iltapäiväkerhoon, menevät ohjaajien mukana syömään lounasta. Lounas on maksullinen.
Koulun piha on muuten tyhjä, siellä ei ole keinuja tai muuta välineistöä. Hyvin puolituntinen happihyppy tästä huolimatta sujuu ja ainakin tänään aurinkokin lämmitti meitä mukavasti.
Tänään lapsilla oli myös englannin tuokio. Lauloimme leipurista ja kakuista, nam.
maanantai 4. huhtikuuta 2016
Eka päivä koulussa
Jatkoa eiliseltä sunnuntailta 3.4.2016
Tapasin Ulla-Maijan ja Helin jotka ovat työssäoppimassa La Casìta Martín Guarderiassa. Paikka on yksityinen päiväkoti jossa on myös eläimiä kuten aasi, kanoja jne ,maatila siis keskellä kaupunkia. Hienoa vai mitä?
Kävelimme kilometri tolkulla, meren rannalle, ruokapaikkaan ja lopulta vielä tulevaan opinahjooni. Jalat olivat aika väsyneet mutta onneksi paluumatka taittui hieman nopeammin. Saimme nimittäin eräältä iäkkäältä suomalaiselta herrasmieheltä neuvon käyttää oikopolkua hotellille palatessa.Se lyhensi matkaa huomattavasti. Haasteena sattui kuitenkin olemaan muutama hevonen polun varrella. Vähän jännitti ohittaa niitä sillä niiden liekanarut tuntuivat olevan aika pitkät..
Nuriasoliin palatessa keitimme vielä iltakahvit ja voimme todeta päivän onnistuneen hyvin.
Ensimmäinen työpäivä
Tapasimme Jonnan kanssa aamulla klo 8.30 C.E.I.P. Valdelecrin Colegio publicon pihalla. Aamu oli kovin pimeä, mutta päivä valkenee nopeasti. Tämä päivä on kuitenkin ollut hyvin pilvinen asteita vain +16. Päivällä myös satoi ja nytkin sataa parasta aikaa ( klo 18 ).
Koululla pääsin neljävuotiaiden ryhmään jossa saan olla nähtävästi koko työssäoppimisen ajanjaksoni. Opettaja on nuori nainen jolla itselläänkin ihana pieni kolmevuotias tytär joka on luonnollisesti oppimassa 3-vuotiaiden ryhmässä.
Päivään mahtui paljon kuten värittämistä, puuvärein sekä sormivärein. Lapset askartelivat muovailuvahalla. Katsoimme elokuvia "ahmattimaisesta toukasta", mikä olikin päivän teema . Lapsilla oli ruokatauko eli eväiden syöntiä ja sen jälkeen vapaata leikkiä. Ulos emme menneet tänään lainkaan pienen sateen takia.
Oli ilo seurata miten hienosti lapset osasivat käyttäytyä. Hopeatarra otsassa erotti päivän järjestäjän muista lapsista. Hän hoiteli omia pieniä velvollisuuksiaan koko ryhmässä, kuten nestesaippuan jakamisen kaikille ennen käsienpesua. Lapsia on ryhmässä 25. Osa lapsista käyttää koulupukua mutta se ei ole pakollista.
Koulu on todella iso, lapsia on noin 500. Infantil puolella jossa 3-, 4-, ja 5-vuotiaat pienet lapset käyvät koulua on myös rinnakkaisluokkia. Pakollinen oppivelvollisuus alkaa vasta 6-vuotiaana ja tässä koulussa käydään koulua aina kuudenteen luokkaan asti.
Päivä loppui ihanasti; opettaja laittoi pianomusiikin soimaan, taustalla kuului veden solinaa. Pieni järjestäjä kulki jokaisen lapsen luona ja siveli niskaan ja kämmenselkään kuivalla pienellä vesivärisudillaan. Hetki oli rauhallinen ja liikuttava.
Ps. hevoset antoivat minun kulkea polkuani edelleen rauhassa, hyvä niin.
Tapasin Ulla-Maijan ja Helin jotka ovat työssäoppimassa La Casìta Martín Guarderiassa. Paikka on yksityinen päiväkoti jossa on myös eläimiä kuten aasi, kanoja jne ,maatila siis keskellä kaupunkia. Hienoa vai mitä?
Kävelimme kilometri tolkulla, meren rannalle, ruokapaikkaan ja lopulta vielä tulevaan opinahjooni. Jalat olivat aika väsyneet mutta onneksi paluumatka taittui hieman nopeammin. Saimme nimittäin eräältä iäkkäältä suomalaiselta herrasmieheltä neuvon käyttää oikopolkua hotellille palatessa.Se lyhensi matkaa huomattavasti. Haasteena sattui kuitenkin olemaan muutama hevonen polun varrella. Vähän jännitti ohittaa niitä sillä niiden liekanarut tuntuivat olevan aika pitkät..
Nuriasoliin palatessa keitimme vielä iltakahvit ja voimme todeta päivän onnistuneen hyvin.
Ensimmäinen työpäivä
Tapasimme Jonnan kanssa aamulla klo 8.30 C.E.I.P. Valdelecrin Colegio publicon pihalla. Aamu oli kovin pimeä, mutta päivä valkenee nopeasti. Tämä päivä on kuitenkin ollut hyvin pilvinen asteita vain +16. Päivällä myös satoi ja nytkin sataa parasta aikaa ( klo 18 ).
Koululla pääsin neljävuotiaiden ryhmään jossa saan olla nähtävästi koko työssäoppimisen ajanjaksoni. Opettaja on nuori nainen jolla itselläänkin ihana pieni kolmevuotias tytär joka on luonnollisesti oppimassa 3-vuotiaiden ryhmässä.
Päivään mahtui paljon kuten värittämistä, puuvärein sekä sormivärein. Lapset askartelivat muovailuvahalla. Katsoimme elokuvia "ahmattimaisesta toukasta", mikä olikin päivän teema . Lapsilla oli ruokatauko eli eväiden syöntiä ja sen jälkeen vapaata leikkiä. Ulos emme menneet tänään lainkaan pienen sateen takia.
Oli ilo seurata miten hienosti lapset osasivat käyttäytyä. Hopeatarra otsassa erotti päivän järjestäjän muista lapsista. Hän hoiteli omia pieniä velvollisuuksiaan koko ryhmässä, kuten nestesaippuan jakamisen kaikille ennen käsienpesua. Lapsia on ryhmässä 25. Osa lapsista käyttää koulupukua mutta se ei ole pakollista.
Koulu on todella iso, lapsia on noin 500. Infantil puolella jossa 3-, 4-, ja 5-vuotiaat pienet lapset käyvät koulua on myös rinnakkaisluokkia. Pakollinen oppivelvollisuus alkaa vasta 6-vuotiaana ja tässä koulussa käydään koulua aina kuudenteen luokkaan asti.
Päivä loppui ihanasti; opettaja laittoi pianomusiikin soimaan, taustalla kuului veden solinaa. Pieni järjestäjä kulki jokaisen lapsen luona ja siveli niskaan ja kämmenselkään kuivalla pienellä vesivärisudillaan. Hetki oli rauhallinen ja liikuttava.
Ps. hevoset antoivat minun kulkea polkuani edelleen rauhassa, hyvä niin.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2016
Täällä ollaan Fuengerolassa. Saavuin yöllä, paikallista aikaa puolenyön jälkeen, Malagan lentokentälle. Lentopelkoiselle matka oli haasteellinen. Tuntui kuin kone olisi laskenut kumparemäkeä, niin huonot sääolosuhteet olivat. Myöskään lentoemojen useat kuulutukset huonosta "ajokelistä" eivät lisänneet luottamusta matkan perillepääsyyn. Mutta niin tai näin, perille päästiin.
Sain vielä kyydin lentokentältä kotiin koska tutorini Jonnan ystävä oli lupautunut hakemaan minut kentältä. Kiitos Sirkka!
Hoidettuani yöllä nämä nettiyhteydet ulkomaailmaan hotellin kanssa, pääsin lopulta nukkumaan kahden aikoihin .
Huoneistoni sijaitsee vilkkaan kadun varrella ja vaikka asun kahdeksannessa kerroksessa tuntuu liikenteen melu kovana. Korvatulpat tulivat siis sittenkin tarpeeseen.
Tämän päivän tärkein ohjelma on löytää tie huomiseen työpaikkaan. Valdelecrin Colegio publico odottaa aamulla innokasta koulunkäynninohjaaja opiskelijaansa.
Sain vielä kyydin lentokentältä kotiin koska tutorini Jonnan ystävä oli lupautunut hakemaan minut kentältä. Kiitos Sirkka!
Hoidettuani yöllä nämä nettiyhteydet ulkomaailmaan hotellin kanssa, pääsin lopulta nukkumaan kahden aikoihin .
Huoneistoni sijaitsee vilkkaan kadun varrella ja vaikka asun kahdeksannessa kerroksessa tuntuu liikenteen melu kovana. Korvatulpat tulivat siis sittenkin tarpeeseen.
Tämän päivän tärkein ohjelma on löytää tie huomiseen työpaikkaan. Valdelecrin Colegio publico odottaa aamulla innokasta koulunkäynninohjaaja opiskelijaansa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)